Harhakuva kauneudesta

Nuorien tyttöjen ulkonäköpaineet on ollut paljon puhuttu aihe jo pitkään. Pitäisi olla laiha, omistaa C-kupin tissit, pitkät sääret, kesto rusketus ja täydellinen nenä. Täysi mahdottomuus, eikö vain? Mediassa pyörii jatkuvasti muokattuja kuvia julkisuudenhenkilöistä, jotka todellisuudessa eivät näytä lähellekään samalta kuin lehdet antavat olettaa. Nuoret kuitenkin uskovat mediaa sokeasti. Nuorten lehdissä on kaikenmaailman laihdutusvinkkejä ja keskustelufoorumeilla kysellään jatkuvasti, onko normaalia olla sen ja sen painoinen. Syömishäiriöt ovat yleistyneet ja yhä nuoremmat kulkevat kaduilla meikattuina ja yrittäen näyttää aikuisilta. Mistä tällainen ulkonäkökeskeisyys on saanut alkunsa ja kuinka siihen voitaisiin vaikuttaa?

Teini-iässä nuoret ovat herkässä vaiheessa. Silloin aletaan rakentamaan omaa identiteettiä ja itseluottamusta. Etsitään sitä omaa juttua. Nykyään tämä tarkoittaa sitä, että pitää olla merkkivaatteet ja osata meikata tietyllä tavalla. Kaiken lisäksi pitäisi olla sopivan kokoinen. Teini-ikäinen imee kaikki ns. trendit kuin sieni jaa yrittää tavoitella täydellisyyttä miltei keinolla millä hyvänsä. Medialla on tässä iässä suuri vaikutus. Kansikuvissa julkisuuden henkilöt ovat viimeisen päälle laitettuja ja näyttävät laihoilta ja sopusuhtaisilta. Todellisuus on kuitenkin toinen. Kuvat käyvät läpi monta vaihetta, joilla luodaan harhakuvaa kauneudesta. Nuorille tytöille tämä menee kuitenkin täydestä. Ylilaihat mallit ja erikoiset vaatetyylit luovat nuorille nimenomaan harhakuvaa siitä miltä tulisi näyttää. Mediassa kaikki on massaa. Nuoret luulevat, että erilaisuus on pahasta. Ei siis ole ihme, että syömishäiriöiden määrä on kasvussa ja muutenkin nuorten pahoinvointi on lisääntynyt.

Medialla ei kuitenkaan ole täysi vastuu nuorten kauneusihanteista. Ulkonäköasioihin tulisi puuttua myös kotona. Kuuluuko mielestäsi 12-vuotiaan kulkea kaupungilla minihameessa ja meikattuna? Onko normaalilla 14-vuotiaalla syytä ruveta dieetille? Ei. Näihin asioihin puuttuminen kuuluu vanhemmille. Vanhemmat vaikuttavat siihen, missä seurassa oma lapsi liikkuu ja miten tämä pukeutuu ja käyttäytyy. Vaikka nuoret saavatkin vaikutteita juuri mediasta tulisi vanhempien olla ne aivot, jotka puhuvat tolkkua lapsillensa.

Entä voiko esimerkiksi koulu vaikuttaa tyttöjen valheellisiin kauneusihanteisiin? Kouluissa keskustellaan harvinaisen vähän itseluottamukseen ja erilaisuuteen liittyvistä asioista. Ehkä nuorille juuri sen takia kehittyykin ajatus, että on parempi olla samanlainen muiden kanssa. Jos nuorille annettaisiin enemmän tietoa median huijaus keinoista ja siitä kuinka epärealistista se onkaan voisimme välttyä näiltä harhaluuloilta. Nuorten itsetunnon ja identiteetin kehitystä tulisi tukea kaikin puolin ja erilaisuutta tulisi korostaa hyvänä asiana. Jos pienestä pitäen opetettaisiin siihen, että tärkeintä on se, että itsellä on hyvä olla, ja että jokainen on kaunis voisimme välttyä monen nuoren syömishäiriöltä ja masennukselta.

Ernestin elämää

Jäähyväiset aseille on yksi yhdysvaltalaisen kirjailijan Ernest Hemingwayn (1899-1961) arvostetuimmista teoksista. Hemingwaytä pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä  kirjailijoista ja hän voittikin Nobelin- palkinnon kirjastaan Vanhus ja meri vuonna 1954.
       Hemingway julkaisi kirjan Jäähyväiset aseille vuonna 1929. Kirjan miljöönä toimii Italian ja Itävallan rajojen lähimaasto. Ajankohtana on Ensimmäinen maailmansota. Kirja perustuu Hemingwayn omiin kokemuksiin ja kuten Hemingway itse myös kirjan päähenkilö, yhdysvaltalainen Henry toimii ambulanssin kuljettajana sodassa. Kirja ei suinkaan ole ainoastaan sotataistelujen kuvaamista vaan tarinaan kuuluu myös rakkaustarina. Kirjan päähenkilö Henry nimittäin rakastuu englantilaiseen sairaanhoitajaan Miss Barkleyhin. Kirjan epäselvä juoni pyörii Henryn taistelumatkojen ja hänen ja miss Barkleyn rakkaustarinan ympärillä.
       Kirja kiellettiin Italiassa heti sen ilmestyttyä, sillä kirja kuvasi liian tarkasti Italialaisten vetäytymistä Capretton taistelusta. Jäähyväiset aseille kirjan elokuvaversio sensuroitiin yhdysvalloissa v.1929 ja Saksassa kirjaa pidettiin niin seksistisenä, että se kiellettiin kansallissosialististen johdosta vuonna 1933. Myös Irlanti kielsi kirjan kokonaisuudessaan vuonna 1939.
       Itse nykyajan lukijana en nähnyt kirjassa kieltämisen syitä. Toki kirja kuvastaa todenmukaisesti sotatapahtumia, mutta mielestäni se teki kirjasta edes hieman mielenkiintoisemman. Mitään liian seksististä en henkilökohtaisesti kirjassa havainnut. Kahden nuoren kiva rakkaustarina, ei muuta. Toki uskon että kirjan ilmestymisen aikoihin eli 1920-luvulla ei varmasti oltu totuttu kirjan mukaiseen kerrontaan.
       Kirja koskettanut minua lukijana millään tavalla. Kerronta oli epäselvää ja asiasta toiseen johdatteleminen oli olematonta. Oli kuitenkin mukava lukea vaihteeksi kirjaa, joka kertoo sodan ajasta ja tapahtumista, sillä sellaista ei heti tulisi mieleen valita. Myös kirjassa oleva rakkaustarina hieman lisäsi mielenkiintoa.