Ranskalainen Jean de La Bruyére (1645-1696) on yksi klassismin ajan merkittävistä kirjailijoista. Bruyére oli aikansa tunnetuimpia yhteiskuntakriitikoita ja otti usein kantaa asoihin joihin mut eivät olisi sanaansa sanoneet. Bruyére onkin koonnut mietelmänsä Luonnekuvia nimiseen kirjaan. Lukemani WSOY:n painoksen, joka on julkaistu vuonna 1958 on suomentanut ja selittänyt J.A. Hollo.
Luonnekuvia on paksu kirja täynnä aforismeja Aurinkokuningas Ludwig XVI:n vuosisadalta. Kirjassa ei ole päähenkilöitä, miljöötä, eikä eteenpäin kuljettavaa juonta, vaan kirja koostuu ainoastaan eri aihepiirejä käsittelevistä kappaleista. Bruyére käsittelee, pohtii ja kritisoi kirjassaan mm. hovia, halllitsijoita, naisten asemaa ja käyttäytymistä, ihmistä kokonaisuutena sekä kuolemaa.
Bruyére kommentoi kirjassaan myös aikansa muita kirjailijoita. Muun muossa yhdestä klassismin ajan tunnetuimmasta kirjailijasta Moliérestä hän kirjoittaa seuraavasti : "Moliéren puutteena on vain se, ettei hän karta murretta ja barbarismia ja kirjoita puhtaasti: kuinka tulinen, kuinka luonteva, millainen leikinlaskun lähde hän onkaan, kuinka hän osaakaan jäljitellä käytöstapoja, kuinka hyviä kuvia hän käyttää ja kuinka hän ruoskiikaan kaikkea naurettavaa!" Tässä kyseisessä katkelmassa Bruyére avoimesti kritisoi Moliéren kirjoitustyyliä ja lähes haukkuu tämän työtään.
Kieleltään Luonnekuvia on paikoittain hieman hankalasti tulkittavissa olevaa, joka johtuu hankalista sanajärjestyksistä ja vanhoista ilmauksista. Bruyérellä on voimakkaita mielipiteitä, jotka kuitenkin ajoittain ovat hieman ristiriitaisia. Tämä tulee ilmi esimerkiksi lauseessa: "Pankaa miehiä vartioimaan jotakin paikkaa, jossa he voivat saada surmansa ja jossa he kuitenkaan eivät saa surmaansa: he rakastavat kunniaa ja henkeänsä."
Kirjassa kuuluu selkeästi klassismin ajan ääni. Naisen alempi asema esiintyy monissa kohdissa, konservatiivisuus ilmenee joissakin mietelmissä ja Jumalan tärkeys on niin kritiikin kuin ylistyksenkin alla hänen puheissaan. Elämää ja kuolemaa Bruyére käsittelee melko jyrkästi. Hän mm. toteaa, että: "Ihmisellä on vain kolme tapahtumaa: hän syntyy, elää ja kuolee. Hän ei havaitse syntyvänsä, hän kärsii kuollessaan, ja hän unohtaa elää.
Voin kuvitella, että Bruyére on aikanaan jakanut ihmisten mielipiteitä ja ainakin minun mielipiteet eivät hänen kanssaan aivan kaikkialla kohdanneet. Tietenkin on syytä muistaa, että kyseessä on 1600-luvulla kirjoitettu teos, joten kaikkia mietelmiä ei tule ottaa aivan kirjaimellisesti.
Teos oli näin 18-vuotiaalle hieman raskas luettava, ei niinkään sisällöllisesti vaan lähinnä sen tietynlaisen sekavuuden ja vanhahtavan kielellisyyden takia. Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea 1600-luvun miehen ajatuksia ja verrata niitä nykypäivään. Pakko sanoa, että nykypäivänä moni asia on muuttunut. Kirja oli ensimmäinen klassismin aikainen kirja, njonka olen lukenut, joten tietysti myös tämä tyylisuunta olisi vaatinut hieman totuttelua. Luonnekuvia- kirjaa kuvaa hyvin kolme adjektiivia : Mielenkiintoinen, erilainen ja vanha.
Tiivistät kirjan hienosti kolmeen sanaan. Muistatko, kun vaadin johonkin kurssiin kolmen ruudun sarjiksia luetuista kirjoista? Tosta lähtisi varmasti aika hyvin kolme ruutua juuri noilla ideoilla.
VastaaPoistaPikakommenttina vain, että Aurinkokuningas on Ludvig neljäs-, ei kuudestoista. Moliere oli ensin Aurinkokuninkaan suosikki, sittemmin syrjäytetty nero. Kuninkaan uudeksi suosikiksi nousi kepeitä baletteja tehnyt Lully, joka ei kai ole nykyaikana mitenkään erityisen arvostettu. Moliere sai kritiikkiä muiltakin juuri siitä, että uudisti näytelmien kieltä: siinä kai vastakkain ovat olleet uudistusmieliset ja konservatiivit. Tosin näytelmillään mies heitti pilkkakirveitä kaikkiin suuntiin, joten kovempikin kritiikki olisi ollut mahdollista.
Olet ottanut kivasti näytteitä kirjasta. Jotkut mainitsemistasi sitaateista tulevat toistuvasti vastaan esimerkiksi aforismikokoelmissa. Täytyy itse varoa, ettei vain unohda elää!